–Kuitenkin on sattumaa tai johdatusta, että teen työkseni tätä mitä nyt teen, ennemmin kuin itsestään selvyys.
–Olen joskus pohtinut keneltä ja mistä olen kiinnostukseni kirjoittamiseen ja politiikkaan perinyt, hiljattain olen ehkä saanut siihen vastauksen. Löysin tätini kirjoittamista sukutarinoista jo edesmenneen sukulaisen, josta en ollut aiemmin tiennyt mitään. Pappani serkku oli Vihtori Vesterinen, Kivijärvellä syntynyt Maalaisliiton ministeri ja kansanedustaja. Hän oli 1920-luvulla mukana perustamassa Saarijärven Paavo -lehteä, joka myöhemmin yhdistyi Keskisuomalainen-lehteen ja kasvoi sittemmin konserniksi.
–Vihtori Vesterinen oli oikeudenmukainen, kunnioitettu ja pidetty mies. Lasse Kangas on kirjoittanut hänestä kolme teosta; olen lukenut ne kaikki. Tunsin syvää yhteyttä hänen ajatusmaailmaansa ja arvoihinsa, vaikka nykypolitiikasta en oikein löydä aatteita ja toimintatapoja, joita voisin täydestä sydämestäni kannattaa.
Yhteiskunnallisia asioita Suvi Hosionaho on käsitellyt myös omissa teksteissään. Luonto, kotiseutu ja historia niin ikään vilahtavat runojen teemoissa. Runokirjaan olisi ainekset periaatteessa jo kasassa.
–Muistan, kun lapsena tein ruutuvihkoon runoja ja paketoin niitä sitten kummitädilleni lahjaksi. Haaveilen, että jonain päivänä saisin antaa hänelle lahjaksi ihan oikean, oman runokirjani. Silti valmista teosta merkityksellisempää on luova prosessi.
LAPSENA toimittajan työstä haaveillut Suvi tuntee saman kipinän edelleen ja kuvailee työnsä olevan merkityksellistä.
–Kaikilla äänillä on oikeus tulla kuulluksi, myös niillä epäsuosituilla mielipiteillä. Hiljattain törmäsin avoimen yliopiston luennolla J.S. Millsin ajatukseen, jonka allekirjoitan täysin: ”Vaikka kaikki maailman ihmiset paitsi yksi olisivat yhtä mieltä, ei ihmiskunnalla ole yhtään enempää oikeutta hiljentää tätä yhtä ihmistä, kuin tällä yhdellä on oikeutta hiljentää ihmiskuntaa.” Pyrin työssäni objektiivisuuteen ja olen sitä mieltä, että kaiken toiminnan pitäisi olla läpinäkyvää ja asioista pitää pystyä keskustelemaan rakentavasti. Ennen muuta kuitenkin pyrin siihen, että ihmiset saisivat tietoa siitä, mitä seudulla tapahtuu ja voisin omalla panoksellani jakaa sekä lisätä innostusta hankkeisiin ja pyrkimyksiin, joilla asioita saadaan eteenpäin meidän kaikkien hyväksi. Se on paikallislehden päätehtävä.
Suvi aloitti syksyllä viestinnän opinnot Helsingin avoimessa yliopistossa. Aikanaan haaveet korkeakoulupinnoista jäivät taka-alalle perheen vuoksi, mutta myös siksi, että tulevaisuuden haaveet ja suunnitelmat olivat ammatin osalta hukassa juuri niinä vuosina, kun isoja ratkaisuja tulevan elämän suhteen yleensä tehdään. Kuitenkin koulutus ja työkokemus ovat olleet aina siltoja seuraaviin askeliin, ja asiat ovat järjestyneet jälkikäteen katsottuna juuri oikealla tavalla.
–Nyt olen ottanut aikaa opinnoille, kun on mahdollista opiskella kotoa käsin ja juuri siihen aikaan kun se itselle sopii, ja se on kyllä älyttömän mielenkiintoista. Kursseilla on käyty läpi muun muassa median vaikutusta yhteiskuntaan ja ihmiseen. Opinnot syventävät kiinnostusta myös toimittajan työhön ja avaavat monia asioita aivan uudella tavalla.
–Voisi sanoa, että olen kutsumusammatissani. Huonojakin päiviä on, mutta sitten taas on niitä hetkiä, kun saa ajatella, että vitsit, tämä on kyllä maailman paras työ.
